Ei se koko, vaan miten sitä käyttää
Vanhan sanonnan mukaan koolla ei ole väliä. Tässä tapauksessa se pitää harvinaisen hyvin paikkansa, puhun tietenkin pride-tapahtumista.
Olen kiertänyt parina viime vuotena pride-tapahtumia sekä suuremmissa kaupungeissa että pienemmillä paikkakunnilla, Suomessa ja ulkomailla. Olen seissyt kymmenien tuhansien ihmisten edessä ja osallistunut parin kymmenen ihmisen kulkueeseen. Tapahtuman koosta riippumatta on yksi asia, joka mykistää minut joka ikinen kerta. Se on tunne yhteisöllisyydestä. Se hetki, kun tunnen olevani juuri oikeassa paikassa, ympärillä hymyileviä kasvoja ja voimakkaita yhdessä tehtyjä huutoja. Yhteisöllisyyden tunne ei vaadi suuria puitteita tai satoja tuhansia ihmisiä, se muodostuu jokaisen omana itsenään nähdyksi ja kuulluksi, kohdatuksi tulemisen kokemukselle.
Kansainvälisessä vaikuttamistyössä on alettu puhua siitä, kuinka vähemmistövihamielisen ilmapiirin nousu ei ole takapakkia, vaan pitäisi puhua tahallisesta hyökkäyksestä vähemmistöjä kohtaan. Tätä retoriikkaa halutaan korostaa siksi, että takapakki kuvastaa enemmän asioiden luisumista taaksepäin ”vahingossa”. Todellisuudessa missään sateenkaarivähemmistöihin kohdistuvassa vihamielisyydessä ei ole kysymys vahingosta vaan tarkoituksenmukaisesta pyrkimyksestä kaventaa eri ihmisryhmien oikeuksia.
Toisinaan olen havainnut, että pienemmillä paikkakunnilla toiseuttaminen voi olla helpompaa, ”en minä vaan ne muut” tai ”ei meillä ole mitään ongelmaa sateenkaarivähemmistöjen kanssa”. Ilmiö on hiukan sama kuin mistä tahansa yhteisöstä ulossulkemisella. Emme kykene havaitsemaan vähemmistöihin kuuluvien ihmisten haasteita, jos laitamme silmämme kiinni erilaisuudelta. Yhteisöllisyyden rakentuminen kuitenkin lähtee siitä näkökulmasta, että kaikkia kuullaan ja kaikilla on mahdollisuus osallistua. Siksi pride-tapahtumat liittyvät olennaisesti tähän osallisuuden tunteeseen, siihen että tulee nähdyksi siellä missä elää ja asuu. Toisinaan onkin niin, että se pieni pride-tapahtuma on kaikkein suurin. Kun pieni paikkakunta päättää sanoa kuuluvasti ääneen, että täällä jokainen kuuluu joukkoon, viesti kyllä kantautuu laajemmallekin.
Meidän täytyy aktiivisesti rakentaa yhteisöllisyyttä, jossa jokainen voi tuntea kuuluvansa joukkoon silloinkin kun yhteiskunnallinen ilmapiiri tuntuu vihamieliseltä. Kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta yhteisöllisyys on myös demokratian perusta. Toimivat yhteisöt pystyvät tunnistamaan ajoissa tuen tarpeessa olevia ihmisryhmiä ja nostamaan yhdessä esille heidän kokemiaan haasteita. Toimivat sateenkaariyhteisöt ovat oivallinen vastarinta äärioikeistolle, antigender-liikehdinnälle ja kaikille niille, jotka haluavat kaventaa meidän näkyvyyttä tässä yhteiskunnassa. On helppo ajatella, että suuret kaupungit näyttävät suuntaa ja pienemmät paikkakunnat seuraavat perässä. Todellisuudessa asia on usein päinvastoin. Suurissa kaupungeissa moninaisuus näkyy arjessa enemmän. Pienellä paikkakunnalla jokainen näkyvä teko on suhteessa paljon suurempi ja merkityksellisempi.
Haluankin sanoa ison kiitoksen jokaisen pienemmän paikkakunnan pride-toimijalle, vapaaehtoiselle ja näkyvästi esillä olevalle sateenkaarivähemmistöön kuuluvalle. Te rakennatte tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa nuoren ei tarvitse enää muuttaa isompaan kaupunkiin voidakseen elää rauhassa. Te muovaatte paikallista arkea, kieltä ja kulttuuria jokaiselle. Te autatte muita kohtaamaan erilaisuutta ja juhlistamaan moninaisuutta. Tämä jos mikä, on valtavan suurta.
Anu Kantola
Seta ry. puheenjohtaja
Vastaa