Uutiset

VIERASKYNÄ

Hän seisoo peilin edessä ja vertailee hameita. Luomiväri kimaltaa vihreänä, hiukset ovat kahdella palmikolla. En ole pitkään aikaan nähnyt häntä yhtä eloisana. Vaikka tiedän, että hänen pintansa alla kuplii, hän jaksaa silti yrittää hymyillä huulikiillosta kimaltavilla huulillaan.

“Pitäisikö mun kuitenkin laittaa se pitempi hame?” Hän pyörähtää kerran ympäri. Musta hame on lyhyt eikä ylety peittämään polvia. Näen, kuinka hän tarkkailee jokaista senttiä ja pelkää.
“Tuo näyttää ihanalta sulla”, vastaan hymyillen. Se saa hetkeksi hänen hymynsä jäämään, mutta varjo hiipii hänen piirteisiinsä. “Mikä hätänä? Mietitkö sä…”
Hänen suunsa piirtyy viivaksi.
“Jos mutsi tuleekin vastaan. Se ei ole koskaan nähnyt mua hameessa.”

Tartun häntä käsistä. Toiseen peukalonkynteeni olen maalannut sateenkaaren, toiseen pinkkiä, valkoista ja sinistä. Hän ei uskalla vielä liputtaa, vaikka menemmekin ulos ensimmäistä kertaa käsi kädessä. Minä liputan hänenkin puolestaan. Minä voisin huutaa koko maailmalle, että rakastan häntä.

“Ei sun tarvitse miettiä sun äitiä nyt. Mä olen tässä”, kuiskaan ja vedän hänet pitkään halaukseen. Hänen hartiansa vapisevat aavistuksen, mutta hän pitää silti tiukasti minusta kiinni. Hänen parfyyminsa hedelmäinen tuoksu leijailee eteisessä ja sekoittuu omaani. Hän on niin kaunis omana itsenään, kaikki hänessä tuntuu oikealta, kun näen hänet kimalletta huulissaan ja hame yllään. Pian kaikki näkisivät, kuka hän todella on.

“Oletko valmis?” kysyn ovella. Hän vetää syvään henkeä, katsoo itseään peilistä vielä kerran.
Avaan oven ja tartun hänestä. Minä en päästäisi irti.

Tekstin on kirjoittanut Sara Hallamäki, kirjallisuuden maisteri ja paljasjalkainen orivesiläinen.

VIERASKYNÄ

Pride sai alkunsa Stonewallin mellakoista vuonna 1969, jolloin järjestettiin spontaaneja mielenosoituksia vastustamaan poliisiviranomaisten mielivaltaisia häirintätarkoituksessa tehtyjä ratsioita sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen suosimiin yökerhoihin. Nämä mellakat olivat ensimmäisiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vainoja vastustavia mielenosoituksia Yhdysvalloissa. 

Mellakoiden vuosipäivänä vuonna 1970 järjestettiin ensimmäisiä pride-mielenosoituksia, ja mielenosoituksia alettiin järjestämään ympäri Yhdysvaltoja ja ympäri maailmaa. Suomessa on vietetty vuodesta 1975 vuoteen 2000 tapahtumaa nimeltä Vapautuspäivät Seta ry:n perustamisen vuosipäivänä mielenilmauksena seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Tampereella taas on vietetty vuodesta 1988 Leimautumispäiviä, joiden tarkoituksena oli tuoda suuren yleisön nähtäville sateenkaarikulttuuria ja rakentaa yhteiskunnallista yhteisymmärrystä ja solidaarisuutta vähemmistöryhmiä kohtaan. 

Pridella on siis pitkä historia. Ensimmäisestä sysäyksestä tähän päivään on 56 vuotta, eli yli puoli vuosisataa. Silti, edelleen pridea tarvitaan enemmän kuin koskaan. Tutkimusten mukaan kaikkien nuorten hyvinvointi on heikentynyt, mutta yhteiskunnan ja ympäristön syrjivät ja väkivaltaiset rakenteet heikentävät erityisesti sateenkaarinuorten hyvinvointia. Yhdenvertainen kohtelu on taattu muun muassa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien sopimuksessa, yhdenvertaisuuslaissa, tasa-arvolaissa ja Suomen perustuslaissa, mutta valitettavasti huolimatta näistä laajoista lakikokonaisuuksista ja velvoittavista sopimuksista, sateenkaari-ihmiset kohtaavat yhä (ja enenevissä määrin) syrjintää, vihaa, häirintää ja väkivaltaa. 

Väestön ikääntyessä myös sateenkaarisenioreiden määrä kasvaa. Sateenkaarisenioreilla on samanlaisia pelkoja liittyen esimerkiksi palveluasumiseen kuin muillakin ikätovereilla, mutta näiden lisäksi he joutuvat pohtimaan saavatko olla ikäihmisenä palveluissa sellaisia kuin ovat. Sateenkaarisenioreilla yksinäisyyden kokemukset ovat keskimääräistä yleisempiä, koska läheisiä ei välttämättä enää ole tai oma perhepiiri on jopa aikoinaan henkilön hylännyt seksuaalisuutensa tai sukupuoli-identiteettinsä takia. 

Maailma ei ole vielä valmis, ylempänä vain muutama esimerkki tästä. Olen jo lukuisia kertoja nähnyt internetissä pyörivän tekstin, jossa todetaan ”pridea tarvitaan niin kauan kun yksikin sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluva ihminen ajattelee, että olisi parempi olla kuollut kuin oma itsensä.” Pride on ennen kaikkea mielenosoitus, mutta se on myös turvallisempi tila, paikka, jossa jokainen (myös muut kuin sateenkaari-ihmiset) saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Pride on hyväksyntää, rakkautta ja arvostusta. 

Muistan itse nuorena pienen eteläpohjalaisen kunnan poikana, kun pääsin ensimmäistä kertaa pride-tapahtumaan. Siihen aikaan pride järjestettiin lähinnä isoimmissa kaupungeissa. Osallistuin Helsinki Pride -kulkueeseen ja tunsin valtavaa ylpeyttä itsestäni sekä merkityksellistä yhteyttä kaikkiin niihin tuhansiin ihmisiin, jotka olivat kokoontuneet yhteen: he olivat minun ihmisiäni ja minä olin turvassa. 

Kiitos kaikille teille, jotka järjestätte pride-tapahtumia. Ne ovat monelle äärettömän tärkeitä ja merkityksellisiä tapahtumia. Teille kaikille haluan sanoa, että jokainen teistä on arvokas, ainutlaatuinen ja rakastettu juuri sellaisina kuin olette. 

Hyvää Orivesi Pridea!

Mico Ylimäki

toiminnanjohtaja

Sinuiksi ry

VIERASKYNÄ

”Jokaisella on oikeus olla oma itsensä – myös Orivedellä

On suuri kunnia saada kirjoittaa Orivesi Priden vieraskynä. Haluan lämpimästi kiittää tapahtuman järjestäjiä siitä tärkeästä työstä, jota teette näkyvyyden, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien eteen.

Pride ei ole vain juhla – se on ennen kaikkea protesti. Se on muistutus niistä oikeuksista, joita on taisteltu – ja jotka eivät vieläkään ole itsestäänselvyyksiä kaikille. Vaikka Orivedellä ei nähdä kulkuetta, on tärkeää pitää mielessä, että Priden juuret ulottuvat vuoden 1969 Stonewallin mellakoihin – aikaan ja paikkaan, jossa rohkeat ihmiset asettuivat ensimmäistä kertaa näkyvästi vastustamaan syrjintää.

Aikana jolloin tasa-arvo halutaan taas globaalisti polkea on iso teko järjestää Pride. Orivesi Pride on tärkeä. Siksi on tärkeää järjestää Pride myös pienemmillä paikkakunnilla. Oikeus olla oma itsensä ei kuulu vain suurten kaupunkien keskustoihin – sen kuuluu ulottua jokaiseen kylään, taajamaan ja kaupunginosaan. Yhdenvertaisuus, näkyvyys ja yhteisöllisyys ovat oikeuksia, jotka kuuluvat meille kaikille – riippumatta siitä, missä asumme.

Orivesi Pride kunnioittaa Priden historiaa, ja tekee sen avoimena, päihteettömänä ja kaikille turvallisena tilana. Tämä on juuri sitä toivoa ja solidaarisuutta, jota maailma tarvitsee enemmän – erityisesti nyt, kun ihmisoikeuksia kyseenalaistetaan jälleen monin paikoin.

Kiitos, että pidätte ääntä. Kiitos, että luotte tilaa. Kiitos, että ette unohda.

Rakkaudella ja ylpeydellä,

Fatim Diarra”

Koska olet täällä, olet varmaan huomannut että nettisivumme ovat nyt auki!

Orivesi Pride on ollut työn alla jo pitkään. Meitä on pieni porukka rakentamassa tapahtumaa. Tapahtumaan pääsee mukaan ottamalla yhteyttä Tule mukaan -sivun lomakkeen kautta.